torstai 17. marraskuuta 2016

Professoritason konsensusvapaata ilmastonmuutoskeskustelua

Seuraavassa on kolme juttua, joista kaksi ensimmäistä on lainattu Maaseudun Tulevaisuus -lehdestä. Sarjan ensimmäinen osa on Helsingin yliopiston biologian professorin ja Kilpisjärven biologisen tutkimusaseman johtajan, Antero Järvisen, haastattelu (MT 31.10.2016). Toinen osa on lehden Lukijalta-palstalla julkaistu  Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Ari Laaksosen sekä Suomen lmastopaneelin puheenjohtajan ja Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professorin, Markku Ollikaisen, mielipidekirjoitus em. haastattelussa esitettyihin asioihin (MT 7.11.2016)

Kolmas osa on Antero Järvisen Maaseudun Tulevaisuudelle 12.11.2016 lähettämä vastine Laaksosen ja Ollikaisen kirjoitukseen. Jostain syystä lehti ei ole tuota vastinetta ainakaan vielä julkaissut.

Minusta nämä kolme kirjoitusta tuovat aika hyvin esiin ne isot ja aika monitahoiset jakolinjat, joita tiedemaailmassa on ilmastonmuutoksesta. Olennaista on huomata, että tiedemiehet eivät ole asiasta sillä tavalla yksimielisiä ja vakuuttuneita, mitä valtamedia ja myös eturivin poliitikot meille ymmärrettäväksi tarjoavat.

Reilusti pelkistäen ja tiivistäen Järvinen perustelee kantojaan luonnollisella vaihtelulla, historiallisella perspektiivillä ja empiirisillä tutkimustuloksilla sekä toisaalta niillä epävarmuuksilla, joita liittyy ilmastomallinnusten tuloksiin. Laaksonen ja Ollikainen puolestaan pitävät mallinnustuloksia luotettavina ehkä siitäkin syystä, että mallintaminen on nykyisin ilmastotutkimuksen valtavirtaa ja ilmastotutkijoiden leivän tuoja. Tuon näkökulman mukaan vuosikymmenien päähän ulottuviin mallinnustuloksiinja niiden mukaisiin ennusteisiin pitää uskoa riippumatta oikeastaan mistään muusta.

Kirjoitusten rivien välistä paljastuu hyvin se, että ilmastotutkimus on hyvin polarisoitunut ja politisoitunut tieteenala, josta raportoivat toimittajat voivat polttaa näppinsä varsinkin, jos uskaltavat kyseenalaistaa poliittisen ja mediaeliitin tukemia kantoja. Ehkä MT:n toimituskin päätti ottaa sormensa pois tulisijasta ja jättää Järvisen vastineen julkaisematta? No, Ilmastorealismia-blogi on ollut viime aikoina niin "jäässä", että minä mielelläni lämmittelen vaikka isompienkin roihujen äärellä.


Professori: "Ilmastonmuutosta liioitellaan liikaa" (Järvisen haastattelu, MT 31.10.2016)

Kilpisjärven keväät ovat vuosikymmenten aikana
hieman lämmenneet, mutta muuten lämpötiloissa
tai lumipeitteissä ei ole tapahtunut muutoksia.
(MT:n 31.10. jutun kuvitus)
Helsingin yliopiston biologinen asema Kilpisjärvellä on erikoistunut pohjoisen luonnon tutkimukseen. Laitoksen professori Antero Järvinen johtaa aseman tutkimustoiminnan runkona toimivia pitkäaikaisia seurantatutkimuksia. 
Kilpisjärvellä on käynnissä pysyviä mittauksia ympäri vuoden. Siellä tutkitaan muun muassa puurajan siirtymisessä, lintujen pesinnässä ja kasvuvyöhykkeiden rajoissa tapahtuvia muutoksia. 
”Pohjoisessa luonto vaihtelee vuosittain paljon. Siksi pitää olla pitkäaikaisia mittauksia, joilla muutoksia voidaan seurata pitkällä aikavälillä ja tarkastella keskiarvoja”, Järvinen sanoo. Järvisen mielestä ihmiset eivät ymmärrä suurta kuvaa ja ovat menettäneet kosketuksen luonnon omaan rytmiin.
”Useat ilmastomallit yliampuvat lämpötilaennusteet.” Järvinen muistuttaa, että ilmaston lämpenemisen taustalla ovat usein luonnolliset tekijät. Ihminen ei ole syypää kaikkeen muutokseen. ”Elämme tällä hetkellä pitkällä aikavälillä lämmintä aikakautta verrattuna esiteolliseen aikaan, joka oli poikkeuksellisen kylmä. On täysin luonnollista, että lämpötilat ovat kohonneet. Se kuuluu luonnolliseen kiertokulkuun.”
Professori Antero Järvinen raututkimuksen parissa

Tutkijan mielestä sitä, mikä on luonnollista ja mikä ihmisen aiheuttamaa, ei kukaan pysty vielä sanomaan. ”Vaikka hiilidioksidipitoisuudet tuplaantuisivat nykyi­sestä, olisivat vaikutukset luontoon edelleen suhteellisen pienet.” Järvisen mukaan tutkijat eivät ole 50 viime vuoden aikana pystyneet havaitsemaan Kilpisjärven luonnossa merkittäviä muutoksia. Esimerkiksi tunturikoivun muodostama metsänraja on pysynyt vuosikymmenestä toiseen muuttumattomana.
Professorin mukaan ilmaston lämpenemistä liioitellaan liikaa. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC johtaa hänen mielestään yleistä ilmastokeskustelua harhaan ja valtiot ovat sen sätkynukkeja. Professorin mielestä tutkijat ovat rahoituksen turvassa pakotettuja tekemään strategista ilmastonmuutostutkimusta, jota media paisuttelee.
”Viimeisen 150 vuoden aikana maapallon keskiarvotettu ilmasto on lämmennyt luonnollisista ja ihmisen aiheuttamista syistä arviolta 0,8 astetta verrattuna esiteolliseen poikkeuksellisen kylmään aikaan.” Järvisen mukaan se on niin vähän, että meitä on muistutettava siitä päivittäin, koska emme voi sitä aistia.


Ilmastonmuutos on vakava globaali haaste (Laaksosen ja Ollikaisen kirjoitus, MT 7.11.2016)

Maaseudun Tulevaisuudessa (MT 31.10.) julkaistussa ”Ilmastonmuutosta liioitellaan” jutussa Kilpisjärven biologisen tutkimusaseman johtaja Antero Järvinen kertoo, että Kilpisjärven luonnossa ei ole havaittu merkittäviä muutoksia 50 vuoden aikana. Tämän pohjalta hän päättelee, että muutoksia ei pahemmin tapahdu tulevaisuudessakaan, ja että globaalia ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia liioitellaan.
Professori Ari Laaksonen
Kilpisjärven seurantatutkimuksista ei kuitenkaan voi vetää näin suoria johtopäätöksiä. Yhden paikkakunnan luonnollinen vaihtelu on niin suurta, ettei siitä voi tehdä yleistyksiä, kuten Järvinenkin toteaa. Vaikka ilmastonmuutos ei näy vielä Kilpisjärven luontohavainnoissa, voidaan muutos kuitenkin nähdä jo koko Suomen luonnossa ja viereisellä Pohjoisella jäämerellä. Suomen keskilämpötilan on osoitettu nousseen noin kaksi astetta vuoden 1847 jälkeen. Lämpenemisen seurauksena Suomen järvet jäätyvät myöhemmin ja jäät lähtevät aiemmin keväällä.
Vaikka lämpötilan nousu varsinaisina kasvukuukausina on ollut vähäistä, puiden lehtien puhkeaminen ja kukkiminen on myös aikaistunut. Myös Suomen ilmastovyöhykkeiden on havaittu siirtyvän vähitellen kohti pohjoista. Pohjoisella jäämerellä keskimääräinen vuotuinen jään pinta-ala on pienentynyt noin neljä prosenttia vuosikymmenessä. Näyttää siltä, että Pohjoisilla merillä ei ole ollut kesäisin näin vähän jäätä eikä merivesi näin lämmintä ainakaan 1 450 vuoteen.
Professori Markku Ollikainen
Tulevaisuuden ilmasto-olosuhteita on mahdotonta ennustaa tilastojen perusteella, vaan ennustamisessa on käytettävä fysiikkaan perustuvia malleja. Niiden mukaan maapallon ilmasto lämpenee noin neljällä asteella vuosisadan loppuun mennessä, jos kasvihuonekaasupäästöt jatkuvat nykytasolla. Suomessa lämpötilat saattavat nousta jopa kahdeksan astetta samassa ajassa.
Järvinen on oikeassa siinä, että ilmasto on vaihdellut koko maapallon olemassa olon ajan. Hän sanoo, että elämme parhaillaan pitkällä aikavälillä lämmintä aikakautta verrattuna esiteolliseen aikaan, joka oli poikkeuksellisen kylmä. Esiteollisen ajan kylmä kausi ei kuitenkaan ollut mitenkään poikkeava ajanjakso. Poikkeavaa sen sijaan on teollistumisen jälkeen alkanut lämpötilan nousu, joka on tapahtunut hyvin lyhyessä ajassa.
Viime jääkauden kylmimpinä aikoina 20 000 vuotta sitten maapallon keskilämpötila oli arviolta kuusi astetta nykyistä alhaisempi. Nyt pahimmillaan edessä voi olla muutos, joka suuruudeltaan vastaa jääkautta, mutta toiseen suuntaan. Muutosten erona on se, että nyt käynnissä oleva muutos tapahtuu muutamassa sadassa vuodessa. Tämän takia ilmastonmuutos voi tuoda mukanaan myös ennalta-arvaamattomia seurauksia. 
IPCC on YK:n alainen tieteellinen paneeli, joka kokoaa ja arvioi ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia koskevaa tieteellistä tutkimustietoa. Tuoreimmassa arviointiraportissa tiedeyhteisön pääsanoma olikin se, että ilmastonmuutos on koko maapalloa koskeva vakava ongelma, joka aiheuttaa edetessään vakavia riskejä luonnolle ja ihmisten hyvinvoinnille ja taloudelle.
Verkottuneessa maailmassa, jossa kielteiset vaikutukset voivat levitä ympäri maailman, on vaikea liioitella ongelmaa. Pariisin ilmastosopimuksen voimaantulo osoittaa, että myös valtioiden päämiehet ovat ymmärtäneet ilmastonmuutoksen aiheuttaman vakavan globaalin haasteen.

Nykyinen ilmaston lämpeneminen ei ole poikkeuksellista eikä katastrofaalista (Järvisen MT:lle 12.11.2016 lähettämä vastine, jota lehti ei ole julkaissut)

Ari Laaksonen ja Markku Ollikainen vastasivat (7.11.) aikaisemmin MT:ssa (31.10.) olleeseen haastatteluuni, joka oli otsikoitu ”Ilmastonmuutosta liioitellaan”. Valitettavasti heidän kirjoituksensa jatkoi liioittelua.
Ilmastonmuutokset ovat pääsääntöisesti luonnollisia tapahtumia, jotka varsinkin pohjoisilla alueilla toistuvat syklisesti. Syklin lämpimässä vaiheessa, josta olemme saaneet nauttia viimeiset vuosikymmenet, luonto tietysti reagoi lämpöön esimerkiksi kasvukautta pidentämällä, missä ei ole mitään pelättävää. Laaksonen ja Ollikainen unohtivat, että Pohjolassa koettiin lämpökausi 1920-40 –luvuilla, jolloin lämpötila nousi yhtä paljon ja yhtä nopeasti kuin nyt. Monien pohjoisten alueiden, myös Suomen Lapin, lämpötilaennätykset ovat yhä tuolta ajalta. 
Edellisen lämpökauden lopulla (1948) muun muassa Tanskan pääministeri Hans Hedtoft sanoi tyytyväisenä: ”Viimeisen sukupolven aikaisilla muutoksilla on ollut ratkaiseva vaikutus kaikkeen sosiaaliseen elämään Grönlannissa. Uusi aikakausi on koittanut. Grönlannin ilmasto on muuttunut ja sen myötä maan luonnolliset ja taloudelliset näkymät ovat parantuneet. Ilmastonmuutoksen tosiasia on havaittu kaikkialla maailmassa. Grönlannissa ilman ja meren lämpötilat ovat nousseet.” Tutkimukset osoittivat, että silloisissa lämpimissä oloissa ihmiset ja luonto kukoistivat kylmiin jaksoihin verrattuna. 
Laaksonen ja Ollikainen olisivat voineet kertoa myös sen tosiasian, että me elämme parhaillaan kaikkein kylmintä tuhatvuotisjaksoa Jääkauden päättymisen jälkeen ja että maanviljelyskulttuurin aikakaudella on ollut nykyistä lämpimämpiä jaksoja. He jossittelevat ja pelottelevat kohtuuttomasti tulevalla ilmastonmuutoksella, jonka ’todisteena’ heillä on pelkästään karkeasti yliampuvat ilmastomallit. IPCC:n erehdyksen voi tarkistaa vertaamalla lämpötilan havaittua kehitystä ennustuksiin viimeisen 20 vuoden aikana. Ilmastonmuutoksia ei voida ennustaa luotettavasti malleilla, minkä myös IPCC lopulta tunnusti 2001. 
Jos tiedemiehet vääristelevät totuutta, ihmisten luottamus ilmastotieteeseen murenee ja todellisen hädän tullen he eivät piittaa varoituksista. 

Yhteenvetona voisi todeta, että professorit eivät ole erimielisiä siitä, onko ilmasto muuttunut viime vuosikymmeninä eivätkä myöskään havaitun muutoksen suunnasta. Erimielisyydet liittyvät luonnollisen vaihtelun nopeuteen, laajuuteen ja rytmiin sekä toisaalta asian vakavuuteen riskinä. Jos mukaan otettaisiin vielä taloustieteilijöitä, nuo riskit saisivat aivan uusia ulottuvuuksia. Nimittäin jos Järvisen vähäisemmän riskin kanta lopulta osoittautuisi oikeaksi, saattaa ilmastonmuutoksen torjunta osoittautua ihmiskunnan historian suurimmaksi tuhlaukseksi, sillä kallista hommaahan se on. Jos taas Laaksosen ilmastomallinnukset joskus osoittautuisivat suunaltaan ja suurusluokaltaan osuviksi, voi edessä olla muutoksia, joilla on korkeahko hintalappu. Tosin taloustieteilijöidenkin piirissä on hyvin erilaisia näkökantoja torjunnan ja sopeutumisen vaikutusten suuruusluokista.

Tiede siis ei ole asiassa yksimielinen - päinvastoin - eikä mikään tässä esitetyistä näkökulmista jää yksinäisen huutajan varaan, vaikka sellaistakin väitettä meille aika usein median kautta yritetään syöttää.

Jos tätä bloggausta haluatte kommentoida, pyydän tekemään sen sivistyneesti ja alkeellisia argumentointivirheitä (kuten ad hominemia jne.) välttäen. Ja tämän koonnoksen saa jakaa somessa ihan vapaasti, jotta MT:nkin lukijat saavat käsiinsä tuon kolmannen osan.

13 kommenttia:

  1. Ilmastonlämpenemisestä aiheutuvista kustannuksista en ikävä kyllä osaa arvailla kuin tämmöisen kaupunkilaistallukan tietopohjalta.

    Jos Suomessa lämpenee, rakennusten lämmitystarve talvella vähenee ja siitä saadaan varmaa ja suoraa säästöä. Maanviljelijät joutuvat mahdollisesti vaihtamaan viljelykasviensa lajikkeita, mutta miten mahtaa olla? Ostavatko viljelijät joka vuosi uudet siemenet vai kylvävätkö he edellisen vuoden sadosta varatun osan? Jos yleisesti käytetään ostosiemeniä, kustannukset eivät varmaankaan kasva ylivoimaisesti. Jos siementen ostaminen on harvoin suoritettu hanke, kustannukset voivat nousta joinakin vuosina korkeammiksi.

    Ja sitten suuri kysymysmerkki: lämpenemisen vaikutukset sateisiin on merkittävä asia, mutta tähän eivät parhaatkaan ilmastomallit osaa vastata. Historiakaan ei varmaan tässä auta, keskiajan lämpökaudella tehdyt kartat eivät ehkä ole senttimetrin tarkuudella tehtyjä ja muut muutokset, kuten mannousu ja ihmisten maanrakennus, ovat luultavasti vaikuttaneet myös paljon.

    Yhtä kaikki, kun nykyhetkellä ilmastonmuutosta yritetään torjua siirtämällä rahaa suomalaisilta jonnekin (minne? Veroparatiiseihin? Sveitsiläisille pankkitileille?), kustannukset ovat varmasti korkeammat kuin siinä tapauksessa että anetaan ilmaston muuttua kenenkään hötkyilemättä.

    Kaiken lisäksi, miten rahan siirtäminen tililtä toiselle vaikuttaa ilmastoon? Tätä kukaan ei ole minulle kertonut. Jos joku on sitä mieltä, että se auttaa suuresti, voin kyllä antaa oman tilinumeroni tähän tarkoitukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainio kommentti kokonaisuudessaankin, mutta viimeinen kappale on suorastaan "helmi". Saanen sitä käyttää jossain yhteydessä jatkossa.

      Poista
    2. Toki, käytä pois jos pidät siitä. Lähdettäkään ei tarvitse mainita, ellei erityisesti huvita.

      Poista
  2. Toistaiseksi ei ole nähty sellaista lämpenemistä, jota ei ilmaston syklisyys selittäisi. Lämpenemispelko ei kuitenkaan perustu nyt nähtyyn lämpenemiseen vaan fysikaalisiin laskelmiin, jotka nostettiin esille näyttävästi 1970-luvun jälkipuolella. Toki jo tuolloinkin tunnettiin ilmaston syklisyydestä aika paljon. Wallace Broecker ennusti 40 vuotta kestävän nopean lämpenemisen olevan alkamassa papereissaan "Are We on the Brink of a
    Pronounced Global Warming", 1975. Ennustuksessa oli käytetty apuna Grönlannin jääkairauksista löytynyttä ilmaston pitkänajan lämpötilavaihtelua alueella. Myöskin se oli tiedossa, että lämpötila Camp Centurylla oli noussut jo keskiaikaa korkeammalle 1930-luvun lämpöoptimin aikaan. http://www.iceandclimate.nbi.ku.dk/about_centre/history/

    Nyt 40 vuotta on kulunut Broeckerin ennustuksesta. Ennustuksen mukaan lämpenemisen pitäisi edelleen jatkua lisääntyneen hiilidioksidin vetämänä, tosin aiempaa hitaampana. Elämmekin nyt jännittäviä aikoja. Pystyvätkö ilmaston pääsäätelijät pysäyttämään lämpenemisen ja kääntämään sen laskuun joskus 10 vuoden kuluttua, kuten pitäisi tapahtua mainittujen Grönlannin jääkairausten mukaan vai onko ihmisestä sittenkin ilmaston säätelijäksi.

    VastaaPoista
  3. "Miten Suomessa sopeudutaan ilmastonmuutokseen? Entä kenelle Guggenheim on hyvä bisnes? Saksassa tyytymättömyys Angela Merkeliin kasvaa."

    http://areena.yle.fi/1-3062259

    Katselin eilen tuon A-studion ja ei voi muuta kuin ihmetellä koko porukan yksimielisyyttä alkaneesta katastrofista. Tuo mystinen 97% samanmielisyys koko tiedeyhteisössä tuli taas, tosin nyt puhuttiin ilmastotieteilijöistä! Ilmastopelottelu on ensimmäisenä aiheena. Saattaa nostattaa verepainetta!
    Vieraina Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Juhani Damsk, Ville Niinistö ja Kansanedustaja Harri Jaskari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa yksimielisyydesä ei ole mitään ihmettelemistä. Porukka noihin "keskusteluihin" valitaan juuri niin, että konsensus on jo ennalta taattu.

      Olen sen verran lukenut tästä ohjelmasta, että turvallisuussyistä jätän sen katsomatta, vaikka se ilmastopakolaisille näkyisikin.

      Poista
  4. Vähän kuin sivuhuomiona: Maaseudun tulevaisuus vaikuttaa olevan ympäristöuutisoinnin kärkilehtiä maassamme.

    Mitä itse kiistaan tulee, niin tarkasteluajan pituus on eräs muuttuja, joka tuottaa erilaisia tuloksia eri pituuksilla.

    Joka tapauksessa kukaan ei ole vielä Suomesta löytänyt yhtään lämpenemiseen liittyvää maanlaajuista ilmastokatastrofia. Jos on, niin pistäkääpä linkkiä.

    VastaaPoista
  5. Ilmastopelottelijoiden tappio

    Ilmastopelottelijat hävisivät faktoihin perustuvan ilmastotaistelun kriitikoille jo kymmenkunta vuotta sitten. En tunne yhtään ilmastoasoihin hyvin perehtynyttä henkilöä, pelottelusta leipänsä ansaitsevia lukuun ottamatta, joka uskoisi esimerkiksi ilmastomallien ennustekykyyn, hiilidioksidin katastrofaaliseen lämmittämisvoimaan tai ilmastotalkoiden mielekkyyteen. Viimeisin tapaamani kriitikko on ympäristöekologi ja pitkän linjan (1960-luvulta nykypäivään) tietokonemallintaja, professori Daniel B. Botkin, joka on työskennellyt ilmastotutkimuksessa mm. ilmastopelottelija Stephen H. Schneiderin kanssa.

    Raikkaassa kirjassaan ”25 Myths that are Destroying the Environment” (2016; ”25 ympäristöä tuhoavaa myyttiä”) Botkin sanoo mm. seuraavasti (sivu 111): ”Tutkittuani ilmastoa vuodesta 1968 ja uskottuani 1990-luvun puoliväliin asti, että todisteet osoittavat siihen suuntaan, että ihmiset todennäköisesti muuttavat ilmastoa, olen havainnut, että myöhemmin kertynyt data viittaa päinvastaiseen: Me olemme vain pieni peluri monimutkaisessa pelissä nimeltä Maan ilmastojärjestelmä.”

    Antero Järvinen

    VastaaPoista
  6. FYI: Itse seuraan Clive Bestin kirjoituksia joista viimeisin "Carbon Recycling"
    http://clivebest.com/blog/?p=7393

    Clive Bestin sivuston oikeassa reunassa maailmankartan kautta animoituun mittausasemien lämpötilastatistiikoihin 200 vuoden ajalta. Valitsemalla kaikki näkee myös uusimpien asemien mittaustiedot...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä, hieno!

      Kävin läpi noin 10 asemaa. Tulos: ei mitään huolestuttavaa lämpötilakehityksissä. Joissakin kaupunkiasemissa on pientä nousua, mutta sen taas selittää UHI.

      Millähän konstilla koko maapallon lämpötila on saatu rutkasti nousemaan, kun yksittäisten mittausasemien data ei nousua tue?

      T. Antero

      Poista
    2. Poistamalla lähes kaikki mittausasemat arktikasta ja korvaamalla ne malleilla sekä adjustoimalla vanhat lämpötilat todellisia alemmiksi.

      Poista
  7. Tuossa erittäin valaiseva luento datan vääristelystä

    https://www.youtube.com/watch?v=Gh-DNNIUjKU

    VastaaPoista
  8. Atte Korholalta tuoretta tekstiä:

    Tieteen kriisi

    Tiede on Korholan mielestä vakavassa kriisissä juuri nyt. Hän viittaa Science-lehden uuteen päätoimittajaan Jeremy Bergiin, joka on huolissaan siitä, kuinka Yhdysvalloissa tieteen uskottavuus on rapautunut hämmästyttävällä vauhdilla viime vuosina. Bergin mukaan syynä ei ole pelkästään yhteiskunnallisessa ilmastossa tapahtuneet muutokset, vaan myös tiedeyhteisöllä on aihetta katsoa peiliin. Monien akuutteja ratkaisuja vaativien tutkimusalojen tutkijoiden liiallinen huseeraaminen poliittisilla areenoilla, jatkuva tutkimustulosten liioittelu ja niiden esittäminen liian varmoina faktoina ovat syöneet Bergin mukaan tieteen uskottavuutta.

    – Nykyisin julkaistaan tieteellisiä tutkimuksia enemmän kuin koskaan, mutta sen joukossa on paljon roskaa. Tulokset eivät ole toistettavissa, tutkimusaineistot ovat yhtä pieniä kuin 50 vuotta sitten, seurantajaksot liian lyhyitä ja valtaosa tuloksista on joko tilastollisesti väärin johdettuja tai niiden tilastollinen merkitsevyys on juuri ja juuri alimmat kriteerit ylittäviä. Silti tuloksia esitellään julkisuudessa ennennäkemättöminä ja mullistavina.

    Tähän tieteen populismiin on Korholan mukaan syynä kilpailu hupenevasta rahoituksesta ja yhteiskunnallinen ohjaus, jotka yhdessä ajavat tiedettä syöksykierteeseen, missä todellisuushorisontti katoaa ja tutkijat alkavat elää harhakuplassa tulostensa kanssa. Kilpailulle tutkimusrahoituksesta on saatava joku tolkku.

    – Nyt tarvittaisiin myös nöyryyttä ja ymmärrystä siitä, että tiede on vain yksi tekijä monien joukossa, jonka pohjalta yhteiskunnallisia päätöksiä tehdään. Tieteellä on tärkeä tehtävä yhteiskunnassa, mutta kaikenlainen hybris sen ympärillä on haitallista.

    VastaaPoista