perjantai 2. kesäkuuta 2017

Trumpin ilmastopäätös - mikä muuttuu?

Presidentti Trump ilmoitti eilen 1.6.2017 Yhdysvaltain irtautuvan Pariisin ilmastosopimuksesta. Maailman on täyttänyt valitusten, paniikkihuutojen ja Trumpiin kohdistuvien solvausten vyöry.
Kuva 1: Presidentti Trump kertomassa
linjauksestaan koskien Pariisin sopimusta
Lievimmästä päästä niiden mukaan Yhdysvallat käyttäytyy itsekkäästi ja raskaammasta päästä maailmaa uhkaa täystuho. No, katsotaan, mikä Trumpin päätöksen nojalla muuttuu ja mikä ei muutu.

1. Ilmasto

Ilmastoon sen paremmin Pariisin sopimuksella kuin Yhdysvaltain irtautumisella siitä ei ole mitattavissa olevaa vaikutusta. Näin on siinäkin tapauksessa, että hiilidioksidin määrän lisäyksellä nykyisestään olisi alailmakehän lämpötilaa merkittävästi nostava vaikutus.

Nimittäin Pariisin ilmastosopimushan ei rajoita hiilidioksidipäästöjä, vaan sallii niiden kasvattamisen. Sopimus suorastaan siunaa sen, että viime aikoina voimakkaimmin päästöjään kasvattaneet maat - etunenässä Kiina, Intia ja muut Aasian maat - saavat jatkaa toimintaa kuten ennenkin. Tätä asiaa koskeva johtopäätös on jopa kirjattu Pariisin sopimuksen pykälään 17, josta kuva 2 alla.

Kuva 2
Jos Yhdysvallat ei seuraavan reilun 10 vuoden aikana toteuttaisi presidentti Obaman viime vuonna sopimuksen nojalla antamia päästövähennyslupauksia, kokonaispäästöt saattaisivat pikkiriikkisen nousta. Ilmastomallinnusten mukaan tuo nousu voisi johtaa muutaman asteen sadasosan luokassa olevaan lämpötilan nousuun vuoteen 2100 mennessä. Se hukkuisi mittauskohinaan ja pyöristysvirheisiin, eikä myöskään mikään elollinen sitä voisi aistia.

Lisäksi kannattaa muistaa, että mainitsemani ilmastomallinnukset ovat toistaiseksi olleet täysin ennustuskyvyttömiä, jolloin niiden kyvykkyyteen tästä eteenpäinkin täytyy suhtautua hyvin skeptisesti. Ilmastoa muokkaavien tekijöiden luonnollinen vaihtelu, jota mallinnukset eivät pysty ennustamaan, voi aivan hyvin huojuttaa lämpötilaa tulevina vuosikymmeninä suuntaan jos toiseenkin. Pariisin sopimus ja poliitikkojen puheet eivät kuulu noihin tekijöihin.

Trumpin päätöksen ilmastollisilla vaikutuksilla argumentoivat eivät siis tiedä, mistä puhuvat. Heidän huutelunsa voi luokitella panikoinniksi.

2. Talous

Eilisessä puheessaan Trump argumentoi kantaansa lähinnä taloudellisilla syillä. Hän on oikeassa sikäli, että ilmastonmuutoksen torjunnasta ja siihen sopeutumisesta on tullut erittäin merkittävä rahansiirtoautomaatti paitsi kansainvälisesti myös kansallisesti. Tuon automaatin maksajapuolella ovat olleet lähinnä eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset veronmaksajat. Saajina ovat olleet monenlaiset tahot kehittyvissä maissa ja myös monet tukiaisten varassa elävät länsimaiset tahot. Tuuliparoneille ja heimopäälliköille ilmastonmuutosbisnes on ollut hyvin tuottavaa.

Rahan lisäksi ilmastonmuutoksen torjunnan verukkeella on välillisesti siirretty myös muita tuotannontekijöitä. Kun energiaintensiivisen valmistavan teollisuuden kustannuksia on erilaisilla hiiliperusteisilla maksuilla lännessä korotettu, on osa teollisuudesta muuttanut työpaikkoineen halvan energian maihin - aivan erityisesti Itä- ja Kaakkois-Aasiaan. Tästä ilmiöstä, jota hiilivuodoksikin kutsutaan, ovat tietysti iloinneet vihreät poliitikkomme täällä lännessä. Onhan hiilijalanjälkemme valmistusperusteisesti sen seurauksena laskenut. Mutta sama valmistus on siirtynyt likaisemman energian maihin, joissa hiilijalanjälki on kasvanut enemmän. Jäljelle länteen on jäänyt joukko entisiä työntekijöitä ja kasvavat työttömyysmenot.

Kuten Trump hyvin selvästi vaalikampanjassaan kertoi, hän haluaa suitsia tätä rahan ja tuotannontekijöiden siirtymistä. Siirtämällä Pariisin sopimuksen syrjään hän poistaa yhden tekijän, jonka perusteella Yhdysvalloilta voitaisiin vaatia enemmän rahaa ja hiilivuodon ymmärrystä, mikäli päätös pitää hänen ja myös seuraavan presidentin aikana.

Tuskinpa Trumpin päätöksellä on suurempia vaikutuksia maailmantalouteen tai kansallisiin talouksiin ainakaan lyhyellä aikavälillä. Mutta tietysti Trumpin hallinnon tämän päätöksen kanssa linjassa olevilla muilla päätöksillä voi olla paikallista ja jopa kansainvälistä merkitystä. Tarkoitan esimerkiksi erilaisia budjettileikkauksia, jotka kohdistuvat erilaisiin ilmastopolitiikan toimijoihin USA:n sisällä ja ulkopuolella. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana valtavasti paisunut julkisrahoitteinen ilmastonmuutostutkimusteollisuus joutuu trendikkäästi etsimään yksityistä/kansainvälistä rahoitusta tai ajamaan yksiköitään alas. Vihreä ilmastorahasto jää kaipaamaan Obaman kulisseissa lupaamia satoja miljardeja dollareita. Yksittäiset kehittyvät ja kehitysmaat, jotka uskoivat Obaman hallinnon lupaamiin tulevien vuosien kahdenvälisiin ilmastorahalahjoihin, huomasivat eilen lupausten tyhjyyden. Tällä kaikella on seurauksensa: Muutaman kuukauden julkisen valittelun jälkeen nuo tahot kolkuttelevat EU-maiden rahakirstujen äärelle hakemaan korvausta siitä, että Merkel, Hollande ja muut EU-alueen johtajat huijasivat heidät uskomaan Obaman lupauksiin.

Synkkiä pilviä povataan Yhdysvaltain teknologiateollisuudelle päätöksestä johtuen. Nimittäin tukiaisia tarvitsevat saattavat huomata liittovaltiotason tukiaisten vähenevän. Huoli ei ole kovin suuri, sillä vain liittovaltiotason tuen varassa olevia yhtiöitä on melko vähän. Mutta kyllä paine vyöryy tietysti pienellä viiveellä osavaltio- ja kaupunkitasolle, ja huonosti voi sitten käydä, jos ei pärjää markkinaehtoisessa kilpailussa. Sanoisin, että varsinkin nykytekniikalla toimiville tuuli- ja aurinkovoimayhtiöille tämä voi olla vaikea paikka. Samoin täysin tukiaisista riippuvalle Teslalle voi tulla kovia rahoitushaasteita, mikä näkyikin yhtiön pääjohtajan tuoreissa reaktioissa.

Mutta ei tämä päätös vahingoita millään tavalla sitä osaa Amerikan teollisuudesta, joka pyrkii kehittämään uusia ja markkinaehtoisia ratkaisuja joko energian tuottamiseksi tai sen säästämiseksi. Sanoisin päinvastoin: Päätöksen seuraukset voivat helpottaa todellisten innovaatioiden pääsyä markkinoille, jos tukiaisten varassa nitkuttelevat vanhat pyyhkäistään kilpailukyvyttöminä pois.

maanantai 27. helmikuuta 2017

Jääkarhupäivän järkyttävä video

Tänään vietetään kansainvälistä Jääkarhupäivää. Sitä on ryhdytty viettämään, koska jääkarhututkijoiden ja monien muiden arvostettujen tahojen mukaan ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos vie jääkarhuilta elämän eväät ajaen ne sukupuuttoon. Halutaan siis jääkarhujen karulla kohtalolla lisätä ihmisten tietoutta laajemmasta asiasta. Niinpä ei ole ihme, että myös monet järjestöt, mm. Greenpeace ja WWF, käyttävät jääkarhuja mannekiineina erilaisissa kampanjoissaan.

Minäkin haluan kantaa korteni kekoon ja tuon lukijoille riipaisevan videon jääkarhujen kohtalosta. Voimme jännittää yhdessä, näemmekö tuolla videolla maailman viimeiset jääkarhut. Nenäliinat esiin ja katselemaan:



Mutta hetkinen!?! Ei kai videolla väitetty ja vielä arvostetun jääkarhututkijan, tohtori Susan Crockfordin, puhumana, että jääkarhupopulaatiot voivatkin paremmin kuin vuosikymmeniin? Täytyypä katsoa ja kuunnella uudelleen!


torstai 2. helmikuuta 2017

Rovaniemeläisvaltuutetun tiedostava vaaliteema Lapin ilmaston pelastamiseksi

Kuntavaalit lähestyvät. Nehän pidetään huhtikuun 9. päivänä. Minä olen tuon lähestymisen jo huomannut paikallislehtien yleisönosastokirjoitteluna. Neljä vuotta hiljaa olleet valtuutetut ja tulevien vaalien uudet yrittäjät ovat aloittaneet kirjoittelun herättääkseen äänestäjien huomion.

Professori ja kaupunginvaltuutettu (Vas.) Vesa Puuronen
Olen aika varma siitä, että tämän blogin pääaiheet, ilmastonmuutos sekä ilmasto- ja energiapolitiikka, eivät nousse kuntavaalien pääteemoiksi valtakunnallisesti. Ehkä ne kuitenkin aikaansaavat debattia jossain päin paikallisesti. Onhan meillä useampia kuntia, joissa esimerkiksi tuulivoimarakentaminen on noussut hyvinkin kiistanalaiseksi ja kuntalaisia jakavaksi asiaksi. Energiapolitiikan osalta Helsingissä olisi ehkä eniten pohdittavaa, sillä nykyisen kaupunginhallituksen ja -valtuuston päätökset kaupungin energiayhtiön ihan hyvässä kunnossa olevien, tehokkaiden ja puhtaiden hiilivoimaloiden alasajosta ennenaikaisesti maksavat useita satoja miljoonia kaupungin tulopuolelle.

No vaikka aiheista ei useimpien kuntien osalta vaalien pääteemaa tule, aina kuitenkin löytyy niitä, jotka ilmasto- ja energia-asioilla haluavat kampanjoida. Joten avataan tällä bloggauksella Ilmastorealismin kuntavaaliteema. Ehkä kommentteihin alle kertyy sekä teräviä että huvittavia tarinoita aiheesta. Otan itse yhden esimerkin tuosta jälkimmäisestä kategoriasta Rovaniemeltä.

Rovaniemen kaupunginvaltuutettu ja Oulun yliopiston sosiologian professori Vesa Puuronen (Vas., ent. kommunisti) nosti vaalikampanjassaan ilmastokortin Lapin Kansalle lähettämässään mielipidekirjoituksessa otsikolla "Tunturiralli lopetettava". Seuraavassa on Puurosen teksti kokonaisuudessaan sisennettynä ja muutama minun kommenttini siinä välissä.

Taas olemme saaneet nauttia Tunturirallin ”hienosta” tunnelmasta. Täällä Vanttauskoskella on ajanut kymmeniä kilpa-autoja, huoltoautoja ynnä muita, kuten edellisinäkin vuosina. Pörinää, pauketta ja pakokaasun käryä on riittänyt.
Vanttauskoski on Rovaniemen Yläkemijoen alueen keskuskylä. Liikenne siellä vilkastuu Tunturirallin aikana päivän tai kahden ajaksi ehkä yhtä hurjaksi kuin rauhallisen uusmaalaisen kotikaupunkini asuinkorttelien liikenne joka arki-ilta sen jälkeen, kun ihmiset ovat palanneet töistä ja ostoksilta koteihinsa. Juuri ajokortin saaneet nuoret kuskit kokeilevat silloin lähes tyhjillä kaduilla, kenen autossa on rikkinäisin pakoputki.
Vaikuttaa siltä, että ihmiset ovat hulluja tai tyhmiä tai molempia. Ilmastonmuutos uhkaa tuhota ekosysteemin ja elämän edellytykset. Täällä pohjoisessa, jossa katastrofin lähestyminen lienee suurelle osalle ihmisistä selvää, sitä kuitenkin edistetään hurraa-huutojen kera.

lauantai 21. tammikuuta 2017

Trump ei aikaile ilmastoasioissa

Eilen se tapahtui. Obama lähti ja Trump tuli. Samalla lähti Valkoisentalon nettisivuilta melkoinen määrä ilmastonmuutospropagandaa. Ja iso osa Obaman hallinnon perintöä. Mukana saattoi mennä
Presidentti Trump vannomassa presidentin valaa
hitunen asiaakin, mutta sellaista se on siivotessa kunnolla. Minua harmittaa, kun en tajunnut kopioida noita Obaman aikaisia ilmastosivuja. No, se on pieni vahinko.

Suomen poliittinen johto ehkä perussuomalaisia lukuunottamatta pohtii isompaa vahinkoa. Miten ihmeessä Trumpista tuli maailman mahtavimman maan presidentti? Ja miten hänen kanssaan pärjätään? Minulla on molempiin asioihin tarjota vastauksia kirjoituksen lopussa. Mutta sitä ennen mennäänn tämän blogin aiheeseen, eli ilmastopolitiikkaan, mikä meidän poliittisessa ilmapiirissämme kattaakin lähes kaiken elämiseen liittyvän niin sanotusta ilmastotutkimuksesta energian käyttöömme. Siis ihan kaiken asumisestamme liikkumiseen ja ruokailuun. Ministeri Anne Bernerkin perusteli liikenneyhtiöselvitystään ilmastonmuutoksen torjunnalla.

No, ei tässä meidän poliitikoilla suurta hätää ole, sillä vallan kahvassa eivät ole enää Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja. Eivätköhän Niinistöt (Sauli ja Jussi), Soini ja ehkä Orpokin sopeudu realiteetteihin. Suurempi hätä voi olla niillä poliitikoilla, jotka ovat tehneet politiikkaa Obaman premisseillä, joista ilmastonmuutos on ollut yksi merkittävimmistä. Ja vielä suurempi huoli voi tietysti olla niillä kaikilla lukemattomilla asiantuntijoilla, erityisasiantuntijoilla, tutkijoilla ja muilla lobbareilla, joiden tulorahoitus on täysin riippuvaista ilmastonmuutosasioiden muodikkuudesta valtioiden hallinnoissa. Heille tulee aivan uusia haasteita, kun Trumpin hallinto vaikuttaa täysin kylmältä asialle.


torstai 19. tammikuuta 2017

Ilmaston säätely on kallista ja tehotonta

Tanskalainen professori, Bjørn Lomborg, on yksi arvostetuimmista globaaleja ympäristöhaasteita arvioivista vapaista kirjoittajista. Hän on tällä hetkellä Kööpenhaminan kauppakorkeakoulun Kööpenhaminan Konsensuskeskuksesta (Copenhagen Consensus Center) vierailevana professorina, mutta paljon tunnetumpi hän on perustamastaan ajatushautomosta, joka on pyrkinyt laajalla talous- ja valtiotieteilijöiden verkostoitumisella tuomaan vastapainoa usein yhden asian isoille ympäristöliikkeille ja niitä myötäilleille ylikansallisille konsensuksille.
Bjørn Lomborg

Lomborgin ideana on ollut nostaa esiin sellaisia faktoja, jotka eivät ole johonkin tärkeään asiaan liittyen saaneet yleisessä mediassa tai keskustelussa riittävää huomiota. Niinpä ei ole ihme, että hän on ottanut kantaa myös ilmastonmuutokseen, jonka torjunnasta erilaisine tavoitteineen on tullut mm. talous-, energia-, liikenne- ja ympäristöasioita hallitseva kansainvälisen politiikan metasektori.

Lomborg ei kiistä ilmastonmuutosta, joka hänenkin mukaansa on ollut vallitseva tila jo useamman miljardin vuoden ajan. Ei hän kiistä ihmiskunnan viime aikaista rooliakaan, mutta ongelman suuruusluokasta ja vakavuudesta hän on esittänyt monia hyviä argumentteja. Samoin hän on arvostellut niitä ratkaisuja ja käytännön keinoja, joilla tuota ongelmaa vastaan ollaan käymässä.

Alla olevalla muutama päivä sitten ilmestyneellä videolla Bjørn Lomborg yrittää suhteuttaa hieman yli vuosi sitten solmitun Pariisin ilmastosopimuksen täytäntöönpanon vaikutuksia ilmastoon sopimuksen taloudelliseen hintaan. Hänen käyttämänsä vaikutusarvioinnin perustana ovat ne samat ilmastomallit, joihin mm. hallitusten välinen ilmastopaneeli on perustanut arvionsa ilmastollisesta lähitulevaisuudestamme. Videoon saa päälle kääntämäni suomenkielisen tekstityksen kuvan oikeassa alalaidassa olevasta teksityspainikkeesta (vasemmanpuoleisin).




Lomborg siis pitää Pariisin ilmastosopimusta tehottomana ja sen perusteella luotuja politiikkatoimia järjettömän kalliina. Yksinkertaisesti sanottuna ne ovat vääriä politiikkatoimia.