tiistai 13. syyskuuta 2016

Tuulivoimalobbausta Suomessa ja Saksassa

Lobbaus tuulivoiman lisärakentamiseksi käy kuumana niin Suomessa kuin alan suurvallassa, Saksassa. Molemmissa maissa on tuulivoimateollisuuden näkökulmasta saman tyyppinen ongelma:
Tuulivoiman uhkia Saksassa
Runsaat tuotantotuet tai ainakin niiden kasvu uhkaavat ehtyä, kun valtakuntien hallitukset ovat alkaneet epäillä runsauden viisautta.

Suomessa Tuulivoimayhdistys ja sen takana olevat sijoittajat ovat olleet hyvin aktiivisia. Hyvänä esimerkkinä olkoon Pohjalaisen verkkosivulta löytyvä juttu, jossa tuulivoimasijoittajia edustava Seppo Savolainen ja muutama muukin henkilö pääsee ääneen. Olen noita tuon jutun muutamia lainauksia lyhyesti kommentoinut.
Tuulivoimatuet antavat suomalaisille veronmaksajille monin verroin enemmän kuin maksavat, väittää tuulivoimasijoittajia edustava Seppo Savolainen. Uusiutuvien tukeminen on pudottanut sähkön hintaa koko Euroopassa. Savolainen laskee, että tukemalla tuulivoimaa 300 miljoonalla eurolla vuodessa suomalaiset kuluttajat säästävät halvempana sähkönä kaksi miljardia euroa vuodessa.
Sähkön kuluttajahinnan muutos Eurostatin mukaan.
Hmm... Savolainen ei esitä laskelmaansa. Totta siinä kuitenkin on sen verran, että noin 300 miljoonaa euroa maksetaan kohta tuotantotukia jo rakennetuille tuulivoimaloille, ja se napataan veroina lähinnä pienkuluttajien sähkölaskuissa. Mutta olisi mielenkiintoista kuulla, mistä me saamme tuon kahden miljardin säästön?

Tilastot eivät tue Savolaisen väitteitä. Eurostatin mukaan sähkön keskimääräinen kuluttajahinta EU:n alueella on nimittäin noussut noin 30 prosentilla sitten vuoden 2008. Ja aivan ylivoimaisesti kalleinta sähköä kuluttajille myydään tuulivoiman suurvalloissa, Tanskassa ja Saksassa, joissa sähkö maksaa noin kaksinkertaisesti Suomeen verrattuna.

Hän [Savolainen] tyrmää käsityksen, että tuulivoimalat olisivat omistajilleen veronmaksajien rahoilla pyöriviä rahasampoja.
– Tuulivoimainvestoinneilla ei haeta ylituottoja vaan matalaa ja varmaa pitkän aikavälin tuottoa ja vakaata liiketoimintaympäristöä.
Lasketaanpa nopeasti, millainen summa tulisi, jos me tukisimme muuta sähköntuotantoa yhtä anteliaasti kuin tuulivoimaa. Tuulivoimalla tuotetaan kohtapuoliin 5 % sähköstämme, ja siitä maksetaan tuotantotukea noin 300 M€ vuosittain. Jos muuta sähköntuotantoa tuettaisiin yhtä hulppeasti, pitäisi tuotantotuki 20-kertaistaa noin 6 miljardin euron tasolle.

Hassua, että samassa haastattelussa toimittaja on kuullut Savolaisen suusta seuraavan virkkeen:
Hän korostaa, että myös tuulivoimasijoittajien mielestä nykyinen yliantelias syöttötariffijärjestelmä joutaa roskakoriin.
Savolainen siis ensin "tyrmää käsityksen, että tuulivoimalat olisivat omistajilleen veronmaksajien rahoilla pyöriviä rahasampoja" ja sitten "korostaa, että myös tuulivoimasijoittajien mielestä nykyinen yliantelias syöttötariffijärjestelmä joutaa roskakoriin". Voisiko sen ristiriitaisemmin sanoa?

Energiateollisuuden tuore toimitusjohtaja Jukka Leskelä vaati mm. Lännen Median haastattelussa (25.8.), että Suomen on lakkautettava uusiutuvan energian tuotantotuet. Ristiriita Leskelän ja tuulivoimaparonien tavoitteiden välillä on hurjan suuri! Minusta Leskelän vaatimus on hyvinkin kohtuullinen, sillä jo ainakin 20 vuoden ajan olen kuullut väitettävän, että uusiutuvasta energiantuotannosta tulee markkinaehtoisesti kilpailukykyistä muutaman vuoden kuluttua. Savolainen rahasampokavereineen todistakoon nyt tuon väitteen todenmukaisuuden.


keskiviikko 10. elokuuta 2016

Greenpeacen neljä ilmastotarinaa. Tyhjää täynnä!

Käyn silloin tällöin lukemassa Greenpeacen (GP) sivuja. Se on mielestäni hyödyllistä ainakin yhdessä mielessä. Nimittäin järjestö kertoo melko avoimesti aivoituksistaan. Jos pidät sen tavoitteita vahingollisina ja ehkä koko järjestöä yhteiskuntavihamielisenä, saat melko nopealla luvulla käsityksen siitä, miten Sinun ehkä kannattaa oma käsityksesi muodostaa. Yleensähän se on lähes päinvastainen GP:n kanssa. 

Kirjoituksen tarkoituksena on tarkastella GP:n juttua "4 tarinaa alkuperäiskansojen ilmastokamppailuista". Olen ottanut lainauksia tuosta kamppailujutusta. Ne ovat sisennettynä ja kursiivilla.
Kaivosyhtiöt, rasismi, kolonialismi, öljyteollisuus – alkuperäiskansat ympäri maailman joutuvat kamppailemaan monia asioita vastaan saavuttaakseen oikeudenmukaisuutta ilmastoasioissa. Kanadasta Hondurasiin, Brasiliaan ja Suomeen, alkuperäiskansat ovat puristuksissa hallitusten politiikan ja suuryritysten ahneuden välissä. Nopea ilmastonmuutos kasvattaa haasteita entisestään. Kun koko elämä, olemassaolo ja kulttuuri ovat uhattuina, ei ole mahdollisuutta juosta pakoon. Ainoa keino selvitä on pitää ääntä. Maailman alkuperäiskansojen päivänä neljä aktivistia kertoo kamppailuistaan.
Minun korvissani ingressi kuulostaa samankaltaiselta kuin 1970-luvun äärivasemmiston möykkä. Mutta sana ilmastonmuutos on sentään mainittu kerran. Ihan tuon muutoksen toteamiseksi hain kaikkien neljän aktivistin kotiseuduilta kaksi keskeisintä ilmastokuvaajaa, siis keskilämpötilan ja keskimääräisen sadannan. No niistä myöhemmin. Lähdetään tarinoihin.

Arnaldo Kabá Munduruku – Päällikkö – Cacique

Päällikkö Arnaldo Kabá Munduruku
Amazonin sademetsään, Tapajós-joen alueelle suunnitellut padot uhkaavat ajaa Munduruku-heimon heidän kodeistaan, tuhoten satoja vuosia vanhan kulttuurin, elämäntavan ja elinkeinot. Yli miljoona ihmistä on jo osoittanut tukensa Munduruku-heimon pyrkimyksille estää Amazonin tuhoisa patoaminen. Päättäjät ovat vihdoinkin alkaneet kuunnella heitä: ensimmäisen patohankkeen rakennusluvat peruttiin viime viikolla! Munduruku-heimo jatkaa kuitenkin taistelua, sillä vireillä on useita muitakin patohankkeita. Heimo pyrkii myös viimein saamaan virallisen tunnustuksen asuinmailleen, mikä pitäisi sademetsän turvassa tuhoisilta hankkeilta.
Hmm...  Mundruku-heimon päällikkö ei todistanut ilmastosta tai sen muuttumisesta mitään. Eikä hänellä ole syytäkään, sillä sen paremmin Tapajós-joen alueen lämpötila kuin sadantakaan eivät näyttäisi mittaustietojen mukaan olennaisesti muuttuneen viimeisen 36 vuoden aikana (Kuva 2). Päällikön murheena näyttäisi olevan lähes hiilidioksidivapaan sähköntuotannon torjuminen.
“Sademetsä ja joki antavat meille kaiken, mitä tarvitsemme. Ruoan, juomaveden, lääkkeet. Jos joelle rakennetaan pato, joki kuolee. Samalla kuolevat myös heimoni jäsenet, koko kulttuurimme. Lastemme tulevaisuutta uhkaa yritysten ja hallituksen kunnianhimo. Sademetsä on tärkeä myös muille ihmisille eri maista, sillä se kuuluu kaikille.”
Ymmärrän Mundruku-päällikön huolen, vaikka ilmastosta tässä ei nyt ollut kysymys. Viimeinen virke kuitenkin mietityttää. Nimittäin jos sademetsä ja sen myötä joki kuuluvat kaikille, mikseivät muut brasilialaiset sitten saisi siihen vesivoimalaitosta rakentaa? No, oli miten vaan, päällikkö näyttää vastustavan "vihreää" sähköntuotantoa.

Tarkistetaan vielä, miten viime aikojen ilmastonmuutos näkyy Tapajós-joen alueella.

Kuva 2: Tapajós-joen alueen lämpötilan (ylempi graafi) ja sadannan (alempi graafi) muutos 


Ylemmässä kuvassa on keskilämpötilan muutos asteina viiden vuoden liukuvana keskiarvona (paksu punainen viiva) ja sen laskettu "normaali" vaihteluväli. Ne on laskettu kuukausikeskilämpötiloista. Alemmassa kuvassa on sadanta (millimetriä päivässä) vastaavasti. Mitään tilastollisesti merkitsevää tai katastrofaalista et noista kuvaajista löydä. Mutta toisaalta eihän päällikkö Arnaldo Kabá Munduruku sellaista väittänytkään. GP vain yritti luoda yhteyden ilmastonmuutokseen.

Jenni Laiti - Saamelainen – Taiteilija ja aktivisti - Suohpanterror

Jenni Laiti
Saamelainen Jenni on taitelija ja aktivisti. Hän on ilmastosoturi, jonka loppumaton tahto tekee kaikesta mahdollista. Saamelaiset ja heidän perinteiset  elintapansa ovat uhattuina. He ovat taistelleet oikeuksiensa puolesta aiemmin ja aikovat tehdä niin vastaisuudessakin.
En yleensä viitsi referoida vahingollisina pitämiäni GP:n juttuja, mutta tämän Jenni Laitin osa "kamppailussa" herätti mielenkiintoni. Jennin esittelyn perässä oleva sana  "Suohpanterror" muuten tarkoittaa suopunkiterroria.
“Meitä ei oteta mukaan, meiltä ei kysytä eikä meille vastata. Emme ole asialistalla. Tilanne on sama kaikessa politiikassa Ruotsissa, Norjassa, Suomessa ja Venäjällä. Me käytämme maitamme kestävästi, perinteisten saamelaisten tapojen mukaan, mutta samaan aikaan elämme kolonialistisissa maissa, heidän lakiensa ja järjestyksensa alla. Omaa saamelaista tapaoikeuttamme ei tunnusteta. Perintömme, kielemme ja tietomme heikkenevät niin kauan, kuin elämme uudisasukkaiden kulttuurin varjossa.”
“He näkevät Lapin ja sen viimeisen eurooppalaisen erämaan kolonialismin kautta: tyhjänä periferiana, jonka he voivat yhä valloittaa. Jonka he voivat viedä meiltä, ja jota he voivat hyväksikäyttää kuten haluavat. Joku kysyi minulta kerran “Mitkä alkuperäiset asukkaat?”. Me! Emme taistele vain kolonialismia ja kapitalismia, vaan myös ilmastonmuutosta vastaan. Näemme, että elämämme ovat uhattuina ja seisomme reunalla. Jotta voimme selvitä, ei ole tilaa kolonialismille, eikä mitään annettavaa kapitalismille. Olemme jo nyt nurkkaan ajettuja. Koen että minä, perheeni, kansani ja alueeni olemme uhattuina.”
Jenni sentään on saanut kaksi ilmastoaiheista yhdyssanaa tekstiinsä. Niistä toinen jopa on ilmastonmuutos. Mutta "ilmastosoturi-Jennillä" on toivoton tehtävä suopungin kanssa tai ilman sitä. Ilmasto on aina muuttunut, eikä Jennin anarkismilta ja kommunismilta haiskahtava manailu taida siihen mitään vaikuttaa. Ettei  Jennin pohdinta jäisi aivan tyhjäksi, esitän hänelle seuraavia kannanottoja varten kysymyksen: Taisteleeko Jenni 18 000 vuotta sitten alkanutta ilmastonmuutosta vai viime aikojen pientä ilmastollista vaihtelua vastaan? Molemmat nimittäin ovat yhdessä länsimaisen tieteen, teknologian ja hallintomallien lisäksi helpottaneet saamelaisten elämää merkittävästi.

Miten saamelaiset ovat kärsineet ilmastonmuutoksesta?

Kuva 4: Pohjois-Lapin alueen lämpötilan (ylempi graafi) ja sadannan (alempi graafi) muutos


Täällähän  näkyy jo isompaaa vaihtelua, kuten pohjoisessa yleensäkin. Valitsin Pohjois-Lapin sarjat eri tietokannasta, sillä meillä sääaikasarjat ovat pidemmältä ajalta kohtalaisen luotettavia verrattuna moniin muihin maailman kolkkiin. Tosiasia on se, että kaikki graafeissa näkyvä  muutos mahtuu hyvin luonnolliseen vaihteluun. Kiistämätöntä on kuitenkin Crutem-aikasarjan mukaan se, että Pohjois-Lapissa on hitusen lämmennyt sitten 1960- ja 1970-lukujen kylmien vuosien, ja sillä on käsitykseni mukaan ollut lähinnä elämää vahvistava vaikutus alueen eliöiden, ml. saamelaiset, selviytymiseen. Tähän pätee sama kuin edellä olevaan Amazonasiinkin: Luonnollinen ilmastollinen vaihtelu selittää kaiken.

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Miljoona sukupuuttoa seuraavina vuosikymmeninä perusrealismin ja –matematiikan valossa

Yleisradiomme valisti meitä 14.6.2016 artikkelilla, joka oli otsikoitu ”Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos tappoi sukupuuttoon ensimmäisen nisäkäslajin”. Seuraavassa on muutamia lainauksia jutusta.

Melomys rubicola
Kuva: Queensland Government
Pienellä Bramble Cay -saarella elänyt jyrsijälaji vaikuttaa olevan ensimmäinen nisäkäslaji, joka on kuollut sukupuuttoon ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen seurauksena. Jyrsijälajin tieteellinen nimi on Melomys rubicola ja Australian ja Papua-Uuden-Guinean välissä sijaitseva saari oli sen ainoa tunnettu elinympäristö.

Voi kamalaa! Symppiksen näköinen rottalaji on kohdannut sukupuuton jossain Australian takahikiällä, missä ei muuten asu edes ihmisiä, mutta me olemme syyllisiä. Mitä tähän voisi edes kaltaiseni parkkiintunut inhorealisti sanoa?

Raportissaan tutkijat päättelivät suurimman syyn jyrsijän sukupuutolle olevan merenpinnan nousu. Pinnan nousu johti siihen, että saari jäi useaan kertaan veden alle kymmenen viime vuoden aikana, mikä paitsi todennäköisesti suoraan tappoi lajin edustajia, se myös tuhosi niiden elinympäristöä.

Bramble Cay
Kuva: Natalie Waller, The University of Queensland
Jaahas, rotat siis hukkuivat, ja jos kaikki eivät hukkuneetkaan, niiltä sitten loppui ruoka. Nuo ovat ihan loogisia syitä, jos rotan ainoa elinpiiri on muutaman hehtaarin kokoinen ja muutaman metrin korkuinen saari. Merenpinta on muuten noussut uhkaavasti viimeiset 12000 vuotta ja taifuunit tulvavuoksineen ovat aina olleet aika tavallisia tuolla trooppisella alueella.

Tutkijoiden mukaan tiedot merenpinnan noususta, myrskytulvista ja niitä tuottavista sääilmiöistä viittaavat siihen, että pääasiallinen syy Melomys rubicolan sukupuutolle on nimenomaan ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos.

Vajaan neljän hehtaarin kokoinen Bramble Cay
juuri erottuu tässä Torresinsalmen kartassa
Ettäkö me ihmiset olisimme aiheuttaneet merenpinnan nousun ja myrskyt? Tilastojen mukaan merenpinta on noussut 1 – 2 millimetriä vuodessa viimeisen 100 vuoden aikana. Trooppisten alueiden myrskyjen esiintyvyydessä on toki paikallista vaihtelua, mutta luotettavat aikasarjat ovat niin lyhyitä, että luonnollisen vaihtelun yli menevistä muutostrendeistä ei edes IPCC osannut sanoa mitään varmaa. Mistä siis rottatutkijat päättelivät syyllisyytemme?

Ihmisperäistä sukupuuttoaaltoa on tutkittu jo jonkin aikaa. Vuonna 2004 tutkijaryhmä Chris D. Thomas et al julkaisi Nature-lehdessä tutkimuksensa ”Ilmastonmuutoksen sukupuuttoriski”, joka nosti asian uudelle tasolle. Tuossa paperissa  1103  lajin levinneisyyttä selvittäneet tutkijat väittivät, että 15 - 35 % noista lajeista uhkaa sukupuutto vuoteen 2050 mennessä johtuen ilmaston lämpenemisestä. Tuo tulos sitten ekstrapoloitiin kuudenneksi sukupuuttoaalloksi koskemaan maailmanlaajuisesti yli miljoonaa eliölajia seuraavan 34 vuoden aikana. Joten on selvää, että jostain täytyy löytyä se ensimmäinen uhrilaji. Rottatutkijat tarvitsevat tutkimusrahaa, jota nykyisin saa oikeastaan vain ilmastonlämpenemismeemillä. Eikä Nature-lehdessä julkaistua ”totuutta” vastaan kannata potkia, jos haluaa olla väleissä rahoittajien kanssa.


keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Ilmastotietojen eheyttä arvioimassa

Yhdysvaltalainen RealClimateScience-blogin ylläpitäjä Tony Heller on jo pidempään kummastellut ilmastoaikasarjojen justeerauksia. Hän piti 9.7.2016 Omahassa noin tunnin mittaisen esityksen aiheesta ja ystävällisesti jakoi videon ja esitysmateriaalin blogissaan. Olen tuota esitysmateriaalia käyttänyt omaan vähän lyhyempään ja suomeksi selostettuun Hellerin työn joidenkin näkökulmien esittelyyn. Alla siitä video, jonka voit katsoa myös suoraan Youtubesta.

Osa Hellerin esityksen pdf-tiedostosta kaapatuista kuvista näkyy aika huonosti, jos katsot videota matalalla resoluutiolla. Katselukokemus paranee, jos klikkaat koko ruudun näytön päälle ja valitset työkalurattaasta korkeamman resoluution.


Tony Hellerin oma esiintyminen on myös ehdottomasti katsomisen arvoinen, jos hallitset englanninkielisen ilmastosanaston perusteet. Hellerin oma video löytyy täältä.


perjantai 22. heinäkuuta 2016

Ennätyslämmin kesäkuu? No eipä sentään ainakaan ilmakehän alaosassa eikä tarkimpien mittausten mukaan.

Kuva 1: Ylen jutun kuvitusta, jossa on ehkä Suomessa kuvattuja
kalalokin poikasia.viime kesäkuulta. Nuo nuoret lokit ovat
toistaiseksi kokeneet lämpötilaltaan hyvin tavanomaisen kesän.
Kuvaaja Petri Lassheikki/Yle
Yleisradion tarinapaja julkaisi 20.7.2016 jutun otsikolla "Jälleen globaali lämpöennätys – Pariisin ilmastosopimuksen maksimiarvo tavoitettiin jo". Jutun on kirjoittanut Vihreään puolueeseen leimautunut ellei peräti jäsenkirjan omaava toimittaja Yrjö Kokkonen. Katsotaan, kuinka hyvin ja tarkasti toimittaja Kokkonen osaa kertoa asiasta meille, jotka veroilla hänenkin palkkansa maksamme.
 
Tämän vuoden kesäkuu oli tilastoidun ilmastohistorian lämpimin. Asiasta kertovat Yhdysvaltain sää- ja merentutkimusorganisaatio NOAA, avaruushallinto Nasa sekä Japanin ilmatieteen laitos. Luotettavat tilastot alkavat vuodesta 1880.
Niinhän nuo laitokset kertovat. Mutta luotettavat tilastot alailmakehän globaaleista lämpötiloista alkavat vasta vuodesta 1979, jolloin päästiin sekä horisontaalisesti että vertikaalisesti kattaviin satelliittimittauksiin. Niiden mukaan tämän vuoden kesäkuu oli kyllä toiseksi lämpimin heti vuoden 1998 kesäkuun jälkeen. Ero oli hyvin selvä, 0,24 °C UAHv6-satelliittisarjassa ja melko selvä 0,1 °C  RSS-satelliittisarjassakin.
Kyseessä on jo 14. peräkkäinen kuukausi, kun globaalit keskilämpötilat ylittävät kyseisen kuukauden ennätysarvot.
Kuva 2: UAH-satelliittiaikasarjan karttakuva kesäkuun
lämpötila-anomalioista eivät minusta näytä kovin huolestuttavilta.
Kummankaan satelliitiaikasarjan tiedot eivät tue väittämää. Tämän vuoden tammi-maaliskuut olivat kyllä ennätyslämpimiä, mutta huhtikuusta alkaen vuoden 1998 kuukaudet ovat vieneet voiton.
Tutkimuslaitosten mukaan lämpenemisen taustalla on erityisesti ihmiskunnan tuottamien, ilmastoa lämmittävien kaasujen määrän kasvu ilmakehässä. Lisäksi parin viime vuoden aikana Tyynellä valtamerellä vallinnut El Niño -sääilmiö on vapauttanut valtavasti meriveteen sitoutunutta lämpöä ilmastoon.
Näiden lämpimien kuukausien taustalla on nimenomaan pitkään jatkunut ja voimakas El Niño -sääilmiö aivan, kuten se oli vaikuttamassa myös vuonna 1998. Mereen varastoituneen lämmön siirtyminen ilmakehään on muuten ihan normaali ilmastollinen ilmiö, jota tapahtuu jatkuvasti.
Viime vuosi, 2015, todettiin tilastohistorian kuumimmaksi vuodeksi. Nasan johtava ilmastotutkija Gavin Schmidt arvelee, että El Niñosta johtuen on todennäköistä, että kuluva vuosi nousee tilastoissa vielä viime vuottakin kuumemmaksi.
Satelliittisarjat eivät todenneet viime vuotta tilastohistorian "kuumimmaksi". Vuosi 1998 on niissä edelleen globaalisti lämpimin, ja sen ero viime vuoteen on selkeät 0,2 °C molemmissa.

Nasan Gavin Schmidtin arvelun osuvuus tämän vuoden ennätyksellisyydestä saattaa kokea kolauksen, jos kuukausittaisten lämpötila-anomalioden muutos jatkaa samalla radalla, jolla se on ollut huhtikuusta alkaen eli noin 0,1 °C vuoden 1998 vastaavien lämpötilojen alapuolella. Minä arvelen tämän vuoden jäävän alle vuoden 1998 tason. Nimittäin esim. RSS-satelliittisarjan mukaan tämän vuoden tammi-kesäkuun keskilämpötila on vain 0,05 °C korkeampi kuin vuoden 1998 vastaava, joten tämän vuoden tulevien kuukausilämpötilojen pysyminen vähänkin yli asteen kymmenyksen tuon ennätysvuoden vastaavien alapuolella riittäisi. Kun jo käynnistynyt ja yhä syvenevä itäisen Tyynenmeren kylmää merivettä pintaan kumpauttava La Niña -sääilmiö näyttää alultaan ainakin yhtä voimakkaalta kuin vuoden 1998 jälkipuoliskon vastaava ollen kuitenkin muutaman kuukauden edellä, on vuoden 1998 ennätyksen rikkoutuminen hyvin epävarmaa. No, muutaman kuukauden kuluttua jo nähdään, mikä on mahdollista ja mikä ei.
El Niño on kuitenkin nyt hiipumassa. Tämä ilmenee siinäkin, että päättynyt kesäkuu oli vain hiukan lämpimämpi kuin viimevuotinen, eli edellinen ennätyskesäkuu. Ensi vuosi tuskin enää nousee ennätyslämpimäksi.
Myös Suomen Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Hannele Korhonen toteaa, että tällä hetkellä El Niñon vaikutus on tällä hetkellä heikko. Tämänhetkinen lämpeneminen johtuu pääasiassa kasvihuonekaasuista, hän sanoo Ylen haastattelussa.
Hmmm... Tyynenmeren merentutkimuslaitokset ovat jo julistaneet La Niña -olojen syntyneen, mutta ehkä tutkimusproessori Korhonen ei ole lukenut tuoreita tilastoja.
NOAA:n tilastoista ilmenee myös, että ilmasto oli tämän vuoden ensimmäisen puoliskon aikana keskimäärin 1,5 astetta lämpimämpi kuin esiteollisena aikana. Luku on siinä mielessä tärkeä, että Pariisin ilmastokokouksessa joulukuussa valtiot asettivat tavoitteekseen, ettei maapallon ilmaston anneta lämmetä 1,5 astetta enempää.
Kuten jo aiemmin totesin, meillä ei ole luotettavaa tilastotietoa globaalista keskilämpötilasta 1800-luvulta puhumattakaan sitä aiemmista vuosisadoista tai -tuhansista. Meillä toki on erilaisia ja ehkä luotettaviakin paikallisia tutkimustuloksia lämpötilamuutoksista. Ne kertovat yksiselitteisesti sen, että lämpötilat ovat aina vaihdelleet. Välillä on ollut nykyaikoja lämpimämpää ja välillä kylmempää. Vaihtelu on ollut luonnollista. Niinpä minä voisin hyvin arvata, että viime vuoden tai vuoden 1998 keskilämpötila voisi olla asteen tai kaksikin matalampi verrattuna vaikka lämpöihin 6000 - 5000 vuotta sitten, mikä ajanjakso kuuluu myös esiteolliseen aikaan. Tämä johtaa tietysti kysymykseen, mikä on se normaalilämpötila, johon muutosta pitäisi verrata, ja johon lämpötila vihreän ideologian mukaan pitäisi stabiloida. Siihen viime jääkauden jälkeisen kylmimmän vuosituhannen kylmimpään vuosisataanko, jollaisia 1600- ja 1700-luvut täällä pohjoisessa saattoivat olla?